• Etusivu
• Aikidosta
• Velkua
• Virtaa
• Harjoitukset
• Maksut
• Peruskurssi
• Sijainti
• Tapahtumia
• Yhteystiedot
• Kuvia
• Ohjaajat
• Instructors
• Varusteet
• Vakuutukset

Virtaa!

Virtaa

Aloitamme hyvin yksinkertaisilta näyttävillä harjoituksilla. Uke pitää käsivarresta kiinni ja nage liikuttaa hartiaansa. Keho rentona, mutta jäntevänä. Liikkeet ergonomisia ja pyöreitä. Mieli avoinna kiinnittymättömänä, katse laajana kohdistumattomana, kuitenkin keskittyen. Voimakäyttöä välttäen. Uken voiman suuntaa hakien ja myötäillen.

Olemme Velkuan aikidoleirillä Turun saaristossa valmiina kuuden päivän tutkimusmatkalle aikidoon. Juhani Laisi (6 dan) Sensein tuttu hahmo istuu edessämme. Sensei on innostunut Flown, elämän virran, käsitteestä ja ehdottaa sen soveltamista aikidoharjoitteluun. Flow on käsite, joka kuvaa tietoista innostunutta keskittymisen tilaa, jolloin tekeillä oleva asia sujuu ja aika unohtuu.

Jumitusta

Aamuisin keräännymme ulos koulun kentälle erilaisin hatuin, aurinkolasein ja - voitein varustettuna jo tai bokken kainalossa. Aloitamme yksinkertaisilla lyöntiharjoituksilla ja etenemme kohti sarjoja ja paritekniikoita. Aseilla harjoitteleminen on haaste, sillä käsieni puristus leviää hartioihin ja mieli fokusoituu useimmiten keppiin, katse seuraa perässä ja keho jännittyy. Etenkin pariharjoittelussa tuo mokomakin luudanvarsi tuntuu koko ajan olevan aivan liian lähellä päätäni, kättäni, reittäni. "Muistakaa hartia rentoina, nyt ei ole kiirettä. Rauhassa hakekaa muotoa." Minun puupää mieleni luulee edelleen, että nopeasti on sama kuin virtaavasti. Mistä ihmeestä tällainen harha on tullut? Pitkältä tuntuvien harjoitusten jälkeen siirrymme sisään tatamille. Tuntuu helpottavalta palata tutumpiin vartalotekniikkoihin. Nyt Sensei kehottaa kiinnittämään huomion sujuvuuteen, virtaavuuteen, rytmiin, etäisyyksiin. Usein on kohdallani jo vahinko tapahtunut, niskat ovat jumissa ja katse uken käsissä, enkä millään saa jännitystä laukeamaan.

Vesi tökkii

Saaristoretkiä varten olemme tänä vuonna tuoneet mukanamme kaksikkokajakki Hallin. Iltapäivisin, kun tuuli on vieno ja taivas pilvetön, lähdemme melomaan. Jumitustreenien jälkeen melomisen rytmiä ja asentoa ei kuitenkaan löydy. Ajatuskin askartelee kaikennäköisissä pulmissa ja tuskin näen ympäröivää fantastista luontoa. Silloin on lämpökallion, tankkauksen ja levon aika, mutta tähän aikaan vuodesta pittoreskit luodot ovat lintujen pesimävaltakuntaa, eikä sinne ole ihmisellä asiaa. Etenkin tiirat puolustavat raivoisasti pesimäalueitaan. Haahka koiraat, kalkkaat, ovat lentäneet ulkoluodoille ja jättäneet naaraat perustamaan valtavia lastentarhoja. Ei auta muu kuin jatkaa tökkivää matkaa. Olo on kapea ja ahdas, kroppa kireä.

Sujuu

Erään edelleen aika haastavan keppitreenin jälkeen aloitamme tatamiharjoittelun hengitysharjoituksella ja rentoutumisella. On tarkoitus laskea hengityskertoja. Tuskin koskaan pääsen laskuissa alkunumeroita pidemmälle ajatuksen lähtemättä lentoon. Sinnikäs yrittäminen rauhoittaa kuitenkin levottomana lepattavaa mieltä. Hengitysharjoituksen päätteeksi oikaisemme ruodon vielä rentoutusharjoitukseen. Kun aloitamme harjoittelun tunnen oloni virkistyneeksi, levänneeksi ja rennoksi. Olen myös muistanut nauttia proteiinipitoista juomaa tauolla, joten sopivasti tankattuna ja rentoutuneena alkaa harjoittelu sujua. Sensei kehottaa taas keskittymään rytmiin, etäisyyteen ja kokonaiseen liikkeeseen. Pikkuhiljaa ympäristö katoaa, mutta olo on valpas, edessä on uke tai nage ei pari käsiä. Sanattomasti kokeilemme erilaisia asioita, toisen reaktiossa on palaute. Hetkittäin unohdan jopa itseni. Virkeänä ja iloisena pistän menemään, nauttien. Kohta tuttu hiki virtaa, liha on mureaa ja mielikin lepää mukavasti aivojen päällä. Tämä on varsinaista sujutusta! Kun Sensei lopettaa harjoituksen hämmästyn kahden tunnin kulumisesta.

Tämän treenin jälkeen saaristo hurmaa minut lopullisesti melontaretkellä. Voisin katsella sitä tuntikausia tästä ihanasta perspektiivistä ja antaa ajatuksen hipoa kallioiden reunoja ja horisonttia. Nyt sujuu. Löytyy rytmi ja asento. Meloessa ajattelen Sensein kertomaa metaforaa vesiletkusta: Uke voi olla kuin vettä täynnä oleva letku, joka liikkuu kokonaan, kun sitä jostain kohdasta liikuttaa. Nage voi ohjailla ukea, mutta ei pakottaa. Samalla tavalla keskustasta lähtien liutan melaa veden mukana ja sulaudun maisemaan.

Vietävänä

Flown tila tuntuu mainiolta ja se tuo hienon ulottuvuuden aikidon sekä yksikertaisiin harjoitteisiin että vaativiin tekniikoihin ja päinvastoin aikidon avulla voi harjoittaa virtaavaan tilaan pääsyä ja sen ylläpitoa. Flowssa on mielestäni kyse asenteesta ja mielentilanteesta, jotka vaikuttavat kehon rentouteen ja päin vastoin. Mielenläpi soljuva virta ei takerru mihinkään ja valpas, rento keho vapauttaa mielen keskittymään. Levoton mieli tuntuu jännityksenä vartalossa ja myös kontaktissa ukeen. Ilman kontaktia uken ja nagen välillä ei taas synny aikidoa, virtojen hetkellistä yhteen kietoutumista vain itsekseen lihasvoimin vääntämistä. Taitava Sensei tuntee oppilaidensa taidot ja osaa luotsata heitä palautteen avulla aikidon haasteiden läpi. Virran vietäväksi ei kuitenkaan tunnu pääsevän pinnistämällä vaan irtipäästämällä ja keskittymällä. Silloin treenistä voi tulla virtaava puhdistava suihku, joka kantaa arkeen dojon ulkopuolelle.

   Marjaana Pitkänen - Aikido -lehti 2/2007